Johtajuutta vai kriisiä? – Suomen sähköverkkojen tulevaisuus puntarissa

Ukrainalaisten kollegoideni kanssa käydyissä keskusteluissa siitä, mitkä ovat olleet keskeiset opit palautumiseen sotatilanteessa sähköverkkoon kohdistuneiden iskujen jälkeen, nousee esiin monta tärkeää oppia. Yksi tärkeimmistä keskustelujen huomioista on, että sähköverkkoa ei voi puolustaa täysin fyysisesti. Siksi verkon kapasiteetin ja sitä kautta resilienssin kasvattaminen on erityisen tärkeä varautumiskeino. Tällöin joustovaraa löytyy, kun osa sähköverkosta tuhotaan. Limnéllin kirjoituksen perusteella Ukraina tuntuu kääntäneen tämän opin aseeksi Venäjää vastaan.

Tällä hetkellä Suomessa keskitytään ottamaan kaikki hyöty irti nykyisen verkon kapasiteetista.  Lyhyellä tähtäimellä tästä saadaan kustannushyötyä, mutta samalla ei rakenneta pohjaa kestävälle kriisinsietokyvylle tai huoltovarmuudelle poikkeustilanteissa. Kriisitilanteessa hintalappu voi olla moninkertainen kestävään verkon kehitykseen verrattuna.

Poikkeustilanne kapasiteetiltaan täyteen ahdetussa verkossa ei välttämättä synny ainoastaan sodan seurauksena, vaan se voi johtua myös muista tekijöistä, kuten tämän vuoden laajat sähkökatkot Espanjassa ja Portugalissa osoittivat.

Kriisi voi syntyä myös omilla toimilla. Näin tapahtui esimerkiksi Hollannissa, jossa kollegani vieraili hiljattain Espoon ystävyyskaupunki Amersfoortissa. Siellä yhteiskunnan sähköistymisestä ja uusiutuvan tuotannon kasvusta johtuvat sähköverkon pullonkaulat verkossa näkyivät kantaverkossa jo tämän vuosikymmenen alussa. Nyt ne ovat laajentuneet myös jakeluverkkoihin, kun korjaavia toimenpiteitä ei aloitettu ajoissa. Ensi vuonna valmistuva kaupungintalo saa sähköt vasta usean vuoden päästä. Siihen asti aggregaatit jyrisevät.

Tilanteen kriisiytyessä sekä asukkaat että päättäjät ovat vihdoin löytäneet yhteisen sävelen ja yhteisymmärryksen tarvittavista toimenpiteistä. On harmillista, että asiaan on herätty vasta nyt ja siksi tilanteen korjaaminen kestää, ja että tilanne vielä pahenee ennen kuin se paranee.

Suomessa puhutaan paljon sähköverkoista kilpailukykytekijänä ja taloudellista kasvua tuovien investointien houkuttelijana. Tälle puheelle on joka päivä vähemmän todellisuuspohjaa, kun sähköverkon kriisinsietokyky heikentyy ja kapasiteetin kehitys laahaa asiakastarpeiden jäljessä. Poukkoileva lainsäädäntö sekä kiristynyt sääntely eivät ainakaan auta asiaa.

Muu Eurooppa valmistautuu rahoittamaan satojen miljardien investoinnit sähköverkkoihinsa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Toivoa sopii, että suomalaiset eivät joudu maksumiehiksi näille investoinneille.

Suomalaisen sähköverkon toimintakyvyn varmistaminen vaatiikin nyt yhteistä visiota kriisinsietokyvyltään korkean ja kapasiteetiltaan vahvan sähköverkon tavoitetilasta sekä sitoutumista sen toteuttamisen vaatimiin toimenpiteisiin kaikilta sidosryhmiltä yli ajan.

Vielä ei ole liian myöhäistä. Jos laitamme heti hynttyyt yhteen ja rupeamme hommiin, niin parhaimmassa tapauksessa sähköverkot onnistutaan pitämään kilpailutekijänä, joka kansallisen turvallisuuden lisäksi tuo talouskasvua ja kestävää kehitystä.

Onko vaihtoehtona kriisi, sillä tarvittava muutos tapahtuu vain joko johtajuuden tai kriisin kautta. Löytyykö Suomesta johtajuutta varmistaa sähköverkkojen toiminta- ja kilpailukyky tulevaisuudessakin?