Sähköverkko – kilpailuetu vai pullonkaula talouskasvulle?
Suomi on sähköistetty pääosin 60- ja 70-luvuilla. Nykyisin sähköistäminen tarkoittaa paljon myös muita asioita kuin 50 vuotta sitten. Tänä päivänä lämmitys ja liikenne sähköistyvät vauhdilla, ja puhdas sähköntuotanto sekä teollisuuden sähkönkulutus lisääntyvät merkittävästi. Moni suomalainen osallistuu energiamarkkinaan pientuottajana tai sähköautoilijana. Sähkönkulutus kaksinkertaistuu maltillisempienkin ennusteiden mukaan seuraavan 15 vuoden aikana. Luvut tarkoittavat suurta murrosta siinä, miten pysymme vauhdissa mukana ja olemme kuskin paikalla Suomessa.
Tarvitsemme noin 1,2 miljardin euron jakeluverkkoinvestoinnit alalla vuosittain seuraavan kymmenen vuoden aikana, jotta puhdas siirtymä ja sähköistyminen toteutuvat ja saavutamme kunnianhimoiset tavoitteet hiilineuraalista Suomesta. Mitä aiemmin ennakoimme sähköverkon kehitystarpeet, sitä varmemmin pystymme vastaamaan yritysten ja yhteiskunnan investointitarpeisiin. Suomen etu ei ole se, että sähköverkoista muodostuu pullonkaula sähköistymisen pohjalle rakentuville investointihankkeille.
Energia-asioissa korostuu nyt rohkeiden päätösten ja pitkäjänteisyyden merkitys. Näin tapahtui yli kymmenen vuotta sitten, kun Tapani-myrsky painoi ilmajohtoverkot alas. Päättäjien yhteinen tahtotila silloin mahdollisti sen, että säävarmuusinvestointeja on tehty systemaattisesti joka vuosi. Jos Tapani tapahtuisi uudestaan, olisi Carunan verkossa arviolta 36 000 sähkötöntä asiakasta, kun vuonna 2011 määrä oli 215 000. Lainsäädäntö velvoitti ja mahdollisti sen, että investoinnit sähköverkkoon tapahtuivat. Suomi on nyt paremmin varautunut myrskyihin kuin koskaan ennen.
Jos haluamme hyvinvointia energiasta ja puhtaasta siirtymästä, tarkoittaa tämä sähköverkkojen ennakoivia investointeja. Hollanti on hyvä esimerkki siitä, kun asioita ei ennakoida ajoissa, niin sähköverkosta on tullut pullonkaula talouskasvulle. Hollannin sähköverkkoon ei voida juuri lainkaan liittää uutta kulutusta tai tuotantoa, sillä vapaata sähköverkkokapasiteettia on hyvin vähän, koska verkkoregulaatio ei ole kannustanut investointeihin. Tällä hetkellä Etelä-Suomessa on ainakin vuoteen 2027 asti sama tilanne – huolestuttavaa.
On tärkeää muuttaa nykyistä sääntelyä ja päivittää sähkömarkkina- ja valvontalakimme vastaamaan muuta lainsäädäntöä ja poliittista tahtotilaa ilmasto- ja energiatavoitteiden toteutumisessa, jotta tarvittavat sähköverkkoinvestoinnit ovat mahdollisia ja ne pystytään toteuttamaan ajoissa. Tänään on oikea aika toimia ja varmistaa, että Suomi pysyy kehityksessä mukana.