Suuri Pako ja miten pidät kiinni asiantuntijoistasi

Ala on herännyt uusien kyvykkyyksien tarpeeseen samaan aikaan, kun kilpailu tulevaisuuden tekijöistä kiristyy ja työelämässä tulisi viihtyä yhä pidempään. Puhutaan viiden sukupolven työpaikoista, joilla eri arvomaailmat kohtaavat. Tämä luo painetta yhdistävien tekijöiden löytämiselle. 

Carunassa olemme viimeisen vuoden aikana puhuneet paljon sitouttamisesta ja yhdistävästä kulttuurista, ei vähiten useimpien yhtiöiden kokeman vaihtuvuusaallon vuoksi. Keskustelun lopputuloksena on tunnistettu neljä keskeistä tekijää, joilla on ratkaiseva merkitys sille mitä avainhenkilö vastaa, kun headhunter soittaa. 

Edelleen tärkeimpänä korostuu työn merkitys, se klassinen "purpose". On tärkeää, että työntekijä aidosti ajattelee, että olemme tekemässä osamme ajankohtaisten haasteiden tiimoilta - hyvänä esimerkkinä ilmastonmuutoksen torjunta. Tämän merkitys on energia-alalla selkeä, ja se on yksi työnantajakuvamme suurimmista vahvuuksista. 

Toisena nousee esille yhteisö. Sen merkitystä lisää edellä mainitsemani eri sukupolvien rinnakkaiselo. Ihminen sitoutuu tiimiinsä, ei niinkään yhtiöön. Kynnys jättää samanmielisten, samat arvot jakavien työkavereiden joukko, jossa vallitsee hyvä henki, toimii yhtenä olennaisena sitouttajana. 

Kolmas sitouttava tekijä, tai oikeastaan hygieniatekijä, jonka puute voi kaataa muuten hyvän työnantajaprofiilin on joustavuus. Tässä kohtaa odotukset työnantajaa kohtaan ovat hyvin erilaisia: Z-sukupolvi pitää minimietuna ajasta ja paikasta riippumatonta työntekoa ja joustavaa, runsasta vapaa-aikaa, kun taas eläkeikää lähestyvä kohortti ei tällaista osaa kaivata. Joskus he jopa saattavat kokea tiimien erilaiset käytännöt eriarvoisena kohteluna. 

Viimeisenä, mutta ei tosiaankaan vähäisimpänä, sitouttajana toimii hyvä esihenkilö. Kliseet ovat usein totta, ja yhden tunnetun mukaan ihminen valitsee työnantajan tehtävän sisällön vuoksi, mutta jättää työpaikan esihenkilön vuoksi. Hyvä valmentava esihenkilö pitää yllä luottamuksen ilmapiiriä ja käy säännöllisesti uradialogia. Tiiviin yhteydenpidon johdosta siirtyminen seuraavaan positioon ei tule yllätyksenä, vaan siihen voidaan varautua ajoissa. 

Esihenkilöllä on ratkaiseva rooli paitsi uracoachina myös työn merkityksen luomisessa. Häneltä odotetaan paljon: itsensä likoon laittamista ja yhtiön suunnitelmien toimeenpanoa puun ja kuoren välissä. Usein esihenkilö joutuu tekemään "johtajan ratkaisuja", kun sääntöjä tai tukea ei ole saatavilla. Tällöin esihenkilöä tukee peloton organisaatio, jossa virheitä sattuu ja niitä arvostetaan kokemuksina. 

Jos nämä neljä tuolin jalkaa ovat kunnossa, uskallan väittää, että vaihtuvuuskin on kilpailijoita pienempi. 

P.S. Beverly Kayen ja Sharon Jordan-Evansin takavuosien hittiteos Love 'Em or Lose 'Em on edelleen mitä ajankohtaisin ja käytännönläheinen manuaali esihenkilöille.